perjantai 2. lokakuuta 2015

torstai 8. tammikuuta 2015

Korttipaja

Vuosi ilman uusia vaatteita-haaste on lähtenyt käyntiin ilman ongelmia. No, eihän se ole mikään hirveen iso ylläri kun en mikään himoshoppaaja ole muutenkaan, mutta haasteita varmasti matkan varrella tulee. Hauskaa huomata, että kun lisäsin omalta osaltani haasteeseen sen etten osta mitään uutta tavaraakaan, niin oma luovuus pääsee enemmän valloilleen. 

Tytöllä on tulossa synttärit ja ajateltiin tekstari kutsujen sijaan laittaa kavereille kutsukortit. Ja uusia korttejahan en saa nyt kaupasta ostaa. Se on oikeastaan jippii huudon paikka. Ai miksikö, no siksi, että nyt on "pakko" askarrella. Kaappimme nimittäin pursuavat kaikenmoista uutta ja vanhaa askartelutarviketta, jota olen elämäni aikana haalinut. Säästän lähes kaiken mistä vaan voisi jotain askarrella ja puuhastella. Lahjapaperit ja -pussit, lahjanarut, puseroiden kauluksissa olevat silkkinauhat, kaiken mistä vaan voi tehdä kortteja tai pakettikortteja, kaikki erilaiset pahvit ja paperit, lista on lähes tulkoon loputon. No lapset ovat ainakin onnessaan, kun on materiaalia mistä tehdä. Ja minä en edes ole mikään himo askartelija. Tai olisin ehkä jos olis aikaa ja semmoinen paikka, missä askartelu kamat voisivat olla levällään, eikä niitä heti kesken inspiraation tarviisi kerätä pois. Mutta pienesti on kiva sillon tällön puuhastella.

Kaivelin siis kaappeja ja löysinkin kivat ja simppelit materiaalit kutsukortteihin. Valmiit sopivan kokoiset ja kaunispintaiset pahvikortit, synttäriaiheinen teippirulla ja erilaisia pieniä tarroja. 

Ja tämmöisiä niistä sitten tuli, aika kivoja :)







Jokaisessa kortissa on vielä oikeassa yläkulmassa tyttären valitsema perhostarra. Unohdin kuvata kortit tarroitus vaiheen jälkeen. Pahoittelen edelleen huonoa kuvan laatua. Kuvattu puhelimeni kameralla, jolla tunnetusti ei kovin hyvää kuvan laatua saa.  


Kuka muu säästää ja hamstraa kaiken mahdollisen materiaalin askarteluun?

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Korttihaaste

Milloin viimeksi olet saanut ihan oikeaa etanapostia kirjeen tai kortin muodossa? Tai itse lähettänyt jollekulle vaikkapa kortin? Ja ei nyt lasketa joulua, jolloin aika moni lähettää ja saa joulukortteja. Minä ainakaan en muista milloin olisin saanut  kortin tai kirjeen. Ja totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että olen kyllä aika laiska lähettelemään perinteistä postia.

Ihan kaikki kotona-blogissa oli hauska korttihaaste. 52 ihka oikeaa postikorttia matkaan tämän vuoden aikana. Se tekee siis yhden kortin viikossa, huikeeta. Kuulostaa kivalle haasteelle.

Itse en saisi ihan noin montaa korttia lähetettyä, joten ajattelin vähän muokata haastetta itselleni sopivammaksi. Haastan siis itseni lähettämään vähintään 12 korttia vuodessa, eli yhden ihanaisen kortin joka kuukausi.

Luulenpa, että aika moni ilahtuu saatuaan kortin tai kirjeen ainaisten tekstiviestien tai some-viestien sijaan. Sellaisen kauniin kortin, johon on kirjoitettu kauniisti saajan nimi ja tervehdykset. Nykyään kun valitettavasti taitaa olla niin, että se tekstiviesti on yleisin tapa onnitella ja toivotella hyvää ystävänpäivää, pääsiäistä jne. Olisi kiva joskus esimerkiksi syntymäpäivänä saada tekstarin sijaan oikea postikortti. Tai entä jos postiluukkuun kolahtaisikin joku päivä ihan oikea kirje, käsinkirjoitettu sellainen. 

Noh, minäpä tietenkin kierrätys ja ekoihmisenä, ajattelen heti, että se kortti lisää roskan määrää tälle planeetallemme. Muttamutta.. sehän on pahvia eikä muovia. Siitä voi askarrella pakettikortteja tai leikata kuvan ja tehdä uuden kortin, sillä voi sytyttää takan (?) ja jos on oikein laiska niin senhän voi kierrättää ja heittää lehtiroskiin, muun postiluukusta tulevan sekaan. Tai sitten ne kaikki ihanat miljoonat ja miljoonat kauniit kortit voi vain säästää :)

Juup, minä nyt jokatapauksessa haastan itseni lähettämään ne 12 korttia vuodessa, eli kortin kuussa. Eka kortti on jo kirjoitettu ja lähtövalmiina postiin. Toivottavasti ilahduttaa kovasti saajaansa, joka on lapsen kummi ja lapsi ihan omin kätösin kortin kirjoitti.




Haasteeseen voi lähteä mukaan ken haluaa :)


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Ihanaa vuotta 2015 sinulle, minulle ja meille kaikille!




Hupsista, edellisestä kirjoituksestani onkin kulunut jo aikaa.. Kumma miten se aika vaan hurahtaa jonnekkin ihan hurjalla vauhdilla. Tätä vuottakin on jo kulunut kohta viikko. 

Haluan palata viime vuoden puolella tekemääni haasteeseen, joka liittyi siihen, etten osta mitään uutta enkä heitä ruokaa roskiin. Meni ihan kohtalaisen hyvin. Uusia vaatteita ja tavaroita en ostanut, paitsi.. Lapsille joululahjaksi peruukit, joita he kovasti toivoivat jo viime jouluna ja samoin nyt. Kirpparilta en löytänyt, joten kauppaan oli marssittava. Mutta voi sitä iloa ja riemua kun kierrätyspaperiin kääritystä paketista paljastui peruukki. Joulun paras lahja, molempien mielestä. Kaikki muut lahjat löysin kirpparilta ja aikuisille ostinkin ruokajuttuja luomuna.

Sen sijaan ruokaa valitettavasti päätyi edelleenkin roskiin. Siitä kyllä tunnen huonoa omaatuntoa. No okei, sallittakoon se, että lapsilta vaan väkisin jää joskus lautaselle ruokaa, mitä eivät jaksa syödä tai eivät tykkää. Mutta se, että me aikuiset jätämme ruokaa pilaantumaan jääkaappiin, se on jo huonompi juttu. Siinä on ryhdistäydyttävä nyt toden teolla!

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt kulutustottumuksiani, omiani ja vallalla olevia. Omalta  ja perheeni osalta olen tullut siihen tulokseen, että vallan mainiosti pärjäämme vähemmälläkin emmekä tarvitse uutta tavaraa. Olen totaalisesti hurahtanut kirppiksiin ( ja retroon ).Kiertelen innolla kirppareita, mutta olen kriittinen ostaja sielläkin, enkä osta jos en tarvitse. Pakko mainita tähän väliin, kuinka lapsiinkin on tarttunut jo vähän tätä ajatusmallia. Kun olen kirpparilla tai kaupassa lasten kanssa ja hiplaan jotain, lapset kommentoivat "Äiti, mietippä tarkkaan tarviitko"  :)

Liityin facessa Siivouspäivän ja Yhteismaan järjestämään "Vuosi ilman uusia vaatteita" -kampanjaan.  Kamppanjan tarkoituksena on tehdä yhdessä hyvä ympäristöteko: ei osteta uusia vaatteita, vaan käyteään vanhoja ja suositaan kirppareita ja lainaillaan kavereilta. Itse lisään tähän vielä vanhan kunnon parsi ja paikkaa perinteen. Jos esim. lapsen vaatteessa on polvessa reikä, ei vaatetta tarvitse siksi roskiin heittää. Paikka polveen ja avot kelpo vaate edelleen. Kamppanjan aikana saa tehdä kolme ostosta uutena, esim. sukat ja alushousut, urheiluvaatteet jne. Ja kengät kuuluvat myös vaatteisiin. Itse kyllä lipsun sen verran, että ostan alushousut ja rintsikat uusina. Sukkiahan voi melkein käyttämättöminä löytää kirppikseltäkin.

 Polvessa sydän paikka lapsen vanhoista alushousuista :)


Joo, no ei super hieno, mutta lapsi tykkäsi tosi paljon. Hänen lempipöksynsä ja olisivat ilman paikkausta menneet roskiin. Ja niin, olen siis ihan vasta harjoittelemassa tätä ompelun oivaa maailmaa :) 

Itselläni "vuosi ilman uusia vaatteita"-kamppanja tuskin kovin hankaluutta aiheuttaa, kun en viime vuonnakaan kovin montaa uutta vaatetta ostanut. Nyt lisäänkin omalta kohdalta tähän haasteeseen sen, etten osta mitään uutta tavaraakaan. Niin ja sain miehenkin puhuttua tähän hommaan. Elikkäs koko meidän perhe on mukana tässä haasteessa ja uutta meille ei tule, ellei ole ihan hurjankamalan pakko. Itseasiassa nykyään tuntuu ihan tyhmälle olla jossain kaupassa, ei kertakaikkiaan tee mieli edes hypistellä mitään saati sitten miettiä että ostaisi. 
Kirppismaailma on jotenkin niin kiehtova. Koskaan ei voi tietää mitä löytöjä eteen tulee. Ja edelleen tykkään kovasti kierrätyksen ajatuksesta, että tavara/vaate on jo ollut jollain muulla ja palvellut aikansa ja nyt se palvelisi minua ja minun jälkeenkin kenties vielä jotakuta muuta.

Käy ihmeessä kurkkaamassa facebookin puolelta kamppanja ja liity mukaan jos aihe vähääkään kolahtaa.

Aurinkoista viikon alkua sinulle :)

perjantai 21. marraskuuta 2014

Paulo Coelho Alkemiaa

Posti toi tänään jotain ihanaa. Osallistuin muutama viikko sitten Paulo Coelhon Alkemia 2015 kalenterin arvontaan. Kalenteri oli juuri se mitä olin kaupassakin hipelöinyt ja sydämämeni pohjasta toivonut. Ja kuinka ollakaan, voitin juuri sen mitä olin toivonutkin

Kun näin kalenterin kaupassa muutama kuukausi sitten, ihastuin siihen todella kovasti. Kalenterin ulkoasussa on jotain suurta ja mystistä, aivan niin kuin maailmankaikkeudessakin. Jotenkin kannen kuva räjäyttää tajuntani ja minulle tulee siitä hyvin voimakas tunne. Tunne siitä, että ensi vuosi tuo elämääni suuria muutoksia, sellaisia jotka vievät minua kohti unelmaani.

"Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen"

 



Kalenterissa on joka kuukauden ja viikon alussa pieni voimaannuttava mietelmä. Jokaisen kuukauden alussa on tilaa tehdä merkintöjä ja tavoitteita tulossa olevalle kuukaudelle. Samoin jokaisen viikon kohdalla on tilaa muistiinpanoille ja viikon tavoitteille. Ja luonnollisesti tietenkin jokaiselle päivälle on varattu oma tilansa merkintöjä varten.

Tämä  kalenteri tulee olemaan todella ahkerassa käytössä kunhan unelmieni vuosi 2015 käynnistyy. Aion lukea ajatuksella kaikki mietelauseet. Merkkaan kalenteriin huikeat oivallukseni, tavoitteeni, suunnitelmani, kiitollisuuden aiheeni, smoothie reseptini jne. Yhden keväällä toteutuvan pitkäaikaisen unelmani taidankin heti kirjoittaa kalenteriin, matkan kauas ja lämpimään, Karibian auringon alle. 

Unelmoidaan ja nautitaan elämästä. Ihanaa viikonloppua sinulle.